It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Voihan kutina!

Jos yksi asia pitäisi valita, mikä tällä hetkellä tässä urtikariassa häiritsee minua eniten, olisi se ehdottomasti tämä kutina. Kutina on valvottanut muutamana viime yönä ja päivisinkin kutina yltyy välillä tosi pahaksi. Tälläkin hetkellä hieron jalkapohjia vastakkain, sillä tuntuu ihan siltä kuin jalkapohjat olisivat kutinasta tulessa! Tekisi mieli pistää jalat jäävatiin. Isot paukamat ovat kuitenkin poissa, mutta tämä kutina on todella häiritsevää. Minulla sitä on jälleen varsinkin jalkapohjissa ja kämmenissä, juuri niin kuin ihan alussa oli, ennen kuin olin ehtinyt edes saamaan diagnoosia.

Tämä kutina ehti jo hyvän aikaa olla omilla teillään, eli poissa, mutta nyt se on sitten saapunut takaisin. Hetkeksi mielen valtasi pettynyt olo: se siitä hoitotasapainosta, mitä alkuvuodesta hehkutin. Ei vaan, tätähän se elämä tämän kanssa on, välillä oireet ovat todella vähäiset ja sitten välillä ne taas tulla tupsahtavat, huolimatta siitä miten itseäni hoidan ja miten seesteisenä koitan mieleni pitää.

Voihan kutina

Kokonaisuutta katsoessa minulla suurimmat oireet ovat olleet aina tämä kutina ja sen lisäksi paukamat. Näiden lisäksi minulla on esiintynyt myös angioödeemaa, mutta kohdallani se on ollut lievää ja vähäistä. Pääasiassa se näkyy minulla nykyään silmäluomien turvotuksena.

Urtikaria on kyllä kokonaisuutena tämän kevään aikana rauhoittunut tai sille se ainakin tuntuu. Koko keväänä ei ole ollut samanlaisia satojen paukamien päiviä mitä vielä viime syksynä oli. Taisin jo ehtiä miettiä jokunen viikko sitten, että käykö toiveeni toteen ja tämä koko nokkosihottuma hiipuu kokonaan pois, mutta ei niin ainakaan vielä kyllä käynyt. Jostain syystä sattui vaan olemaan vähän pidempi oireeton ajanjakso.

Välillä tuntuu, että hyväksyn tämän, sitten taas oireiden pahenemisvaiheessa meinaan itsekin romahtaa ja mietin, että miten voin koittaa tukea muita, kun tuntuu että itsekin tarvitsisin välillä tukea. Siltikin hyväksyminen on auttanut omaan oloon todella paljon. Uskon että hyväksymiseen on auttanut todella pitkälle se, että olen viimeisten kuukausien aikana saanut kerrytettyä tietouttani paljon enemmän. Alussa kaikki oli uutta ja pelko ja hämmennys näkyivät minulla huolena ja rauhoittumattomuutena. Alussa kyllä muistin kuunnella niitä rentoutumisharjoituksia ja rentoutusmusiikkia, mutta ihan kiva olisi tietää mihin se hyvä alku tyssäsi, ei ole nimittäin viime aikoina täällä kovin usein rentouttava musiikki soinut.

Ettei pelkkää urtikariaa, niin onhan tässä elämässä muutakin tapahtunut. Vuosi vaihtui mittariin ja kaksikymmentä vaihtui kolmeenkymmeneen. Vaikka en päässyt järjestämään sellaisia juhlia mitä olisin halunnut, ilokseni muutamat ystävät toivat minulle kauniit kukkakimput. Rakastan kukkia ja voisin katsella niitä joka päivä! Nämä kaikki on minulle semmoisia pieniä steppejä, jotka kaiken keskellä näyttävät, että elämä menee kuitenkin koko ajan eteenpäin. Jos jotain voisin viime vuodesta sanoa, niin ainakin tämän nokkosihottuman saralla ole viisastunut valtavasti. Jos joku olisi minun viime synttäreilläni kysynyt, että tiedänkö mitä urtikaria on, niin olisin rehellisesti vastannut, että en. Minulla ei todellakaan vuosi sitten ollut vielä mitään haisua tällaisesta sairaudesta ja varsinkin sen kirjavasta oirekuvasta. Jos joku nyt kysyisi tiedänkö mitä urtikaria on, uskoisin että voisin vetäistä luennon ja esityksen aiheeseen liittyen tuosta noin vaan :D. Jotkut asiat sitä elämässään oppii, koska haluaa oppia ja jotkut asiat elämä taas pistää suoraan nenän eteen ja pakottaa opettelemaan, halusi tai ei.

Ihanaa huhtikuuta, nautithan auringon lämmöstä ja valosta!

 

Postaus on toteutettu Novartiksen taloudellisella tuella.

 

Tarkistettu 23.4.2021

Curated Tags