It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Tasapainoisempaa arkea kohti

Niin siinä sitten kävi, että urtikaria on pysynyt pahempana ja oireillut edelleen voimakkaammin. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin olen nyt vihdoin ja viimein jonossa ihotautien poliklinikalle. En kuitenkaan vielä osaa sanoa, kuinka pitkään menee, että pääsen sinne. Olen silti todella iloinen, että asia on menossa eteenpäin.

Tähän mennessä sairauttani on hoidettu pääsääntöisesti vain yksittäisten ihotautilääkärien toimesta, mutta koska oireilut jälleen pahenivat, lääkärini tiedusteli halukkuuttani lisätutkimuksiin ja minun vastatessani myönteisesti (tietenkin), teki hän lähetepyynnön sairaalan ihotautipolille. Nyt odottelen innolla koska postilaatikosta tipahtaa kutsu ja aika tutkimuksiin. Samalla odotan, että saisin tutkimusten ja lisäselvittelyjen avulla jotain selvyyttä oireiluuni ja sitä kautta tietysti apua. 

Kämmenten kutina on edelleen todella voimakasta. Ne tuntuvat turvonneilta ja ovat välillä täynnä pienen pieniä punaisia tarkkarajaisia länttejä. Minulla urtikaria ei aina ilmene kämmenissä yksittäisinä paukamina, vaan nimenomaan enemmänkin laajempina turvotuksina ja ihon pilkukkaina värisävyn muutoksina. Se harmittaa, sillä näin syksyn tullen aloittelisin mielelläni käsityöt, mutta tällä hetkellä ei tulisi mieleenikään, että alkaisin neulomaan tai virkkaamaan ja rasittaisin jo ennestään oireilevia käsiäni. Sama pätee tosin muuhunkin käsillä tekemiseen. Onneksi takapihan nurmikko ei toivottavasti vaadi enää tälle vuodelle leikkausta, sillä ruohonleikkurin tärinästä kämmeneni vasta innostuivatkin. Viime lääkärikäynnillä lääkärini kysyikin minulta, että olenko huomannut, että joku ärsyke olisi vaikuttanut oireiluuni enemmän. Olen muistaakseni joskus aiemmin maininnutkin täällä, että olen huomannut tärinän vaikuttavan kämmenieni oireiluun, mutta nyt kerroin sen myös lääkärilleni. 

Sattuneesta syystä tunnen olleeni viime aikoina jälleen vähän enemmän väsynyt, kuin aiemmin. Öisin ei meinaa uni tulla ja välillä heräilen keskellä yötäkin raapimaan kutiavaa ihoa. Päivällä sitten on välillä käynnistysvaikeuksia ja muutaman kerran olen melkein torkahtanut etäluennon pariin läppäri sylissä. 

Toivon todella, että edessä oleva poliklinikkakäynti antaisi minulle vastauksia, joiden pohjalta hoitopolkuani voitaisiin räätälöidä edelleen paremmaksi minua varten. Oireet olivat jo kauan melko hyvin hallinnassa, mutta nyt jotain on tapahtunut ja odotan todella kovasti, että oireilu saataisiin taas jälleen hallintaan. Hyvinvoinnilla on äärettömän iso merkitys arjessa jaksamisessa ja tietysti erilaiset oireet vaikuttavat omaan oloon. Haluan uskoa, että lisätutkimusten avulla arkeeni saadaan jälleen tasapaino, jossa sairaus olisi hyvin hallinnassa, eikä rajoittaisi ja väsyttäisi arkea.

Onneksi arjessa pitävät positiivisella tavalla kiireisenä edelleen työt ja opiskelut. Olen niin iloinen, että hain opiskelemaan vielä näin aikuisiällä. Opinnot ovat jo ensimmäisen vuoden aikana antaneet minulle erittäin paljon ja niistä on jollain hassulla tavalla jopa tullut minulle sellainen arjen voimavara. Välillä mietin, että kunpa tällainen samanlainen motivaatio olisi ollut jo lukioaikoina, sillä silloin nimittäin muistan välillä vitsailleeni, kuinka jouduin etsimään motivaatiotani ”kissojen ja koirien” kanssa. Ehkä se on sitä, että kun löytää sen oman juttunsa, niin se vain sitten vie mukanaan.

Vapaa-ajalla olen pyrkinyt edelleen huoltamaan niin mieltä kuin kroppaa eri tavoin ja viimeksi viime viikolla pyörähdin hieronnassa. Minulle on tullut myös tavaksi usein viikonloppuisin lähteä koiran kanssa pidemmälle kävelyreissulle ja viime kerralla mukaan tarttuikin sangollinen puolukoita. Puolukat pääsivät pakkaseen odottamaan sopivaa hetkeä, sillä itse tehty vispipuuro ja puolukkasurvos ovat vaan niin hyvää. Nautin eniten silloin, kun ulkoilemaan voi lähteä rauhassa ja kävellä omaan tahtiin. Silloin tuntuu, että kroppa ja pää pääsevät mukaan ja olo aidosti kevenee askelten lisääntyessä.

Rantamaisema

Postaus on toteutettu Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 6.10.2021

Curated Tags