Takapakkia
Niinhän siinä sitten kävi, että ei olisi pitänyt hehkuttaa helpommasta ajasta urtikarian kanssa. Yhtäkkiä se taas paheni, kesken loman! Ja minä kun luulin, että nimenomaan loma olisi laskenut stressitasot ja rauhoittanut vilkasta kevättä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään yksi yhteen juttu, joten enpä ole ihan varma, mikä oikeasti urtikarian sai nyt pahenemaan. Söin yksi päivä uutta ruokaa ja sen jälkeen oireiden paheneminen alkoi, joten jälkikäteen mietin, olisiko pahenemisvaihe voinut johtua siitä. Toinen mahdollinen syy pahenemiselle saattoi olla, kun jouduin syömään yhdessä kohtaa taas enemmän särkylääkkeitä. Olen jostain lukenut, että molemmat voivat noista pahentaa urtikarian oireita ja varsinkin tuo lääkejuttuhan on minulla keskusteltu ihan lääkärinkin kanssa. Vielä en siis voi ainakaan sen kanssa palata siihen normaaliin, josta ennen olen apuni paremmin saanut.
Päästiin käymään mökillä ja voi että se tuntui hyvältä pahentuneesta urtikariasta huolimatta. Oltiin kuitenkin täysin omissa oloissamme ja pääasiassa liikuttiin luonnossa, mitä nyt välillä grillailtiin laavuilla makkaraa. Ei siis tarvinnut hyvin paljon miettiä, mille näyttää, kun kukaan muu kuin oma perhe ei punaisten paukamien ja turvonneiden silmien valloittamaa kroppaa nähnyt.
Vaikka aika kuluu, eikä tämä sairastaminen ole uutta niin valehtelisin silti, jos sanoisin, eikö pahenimisvaiheet tuntuisi missään. Kyllä ne tuntuvat ja paljon tuntuvatkin. Vaikka peräänkuulutankin hyväksymisen merkitystä, on kaikki tunteet sallittuja. Pahenimisvaiheisiin ei liity pelkästään pettymys vaan ihan oikeasti se on kutinaa, poltetta iholla ja sitä kautta taas huonompia yöunia ja yleistä jaksamista. On tämä kyllä kokonaisuudessaan semmoinen kombo, että aina kun luulen ymmärtäväni tämän päälle, niin sitten se kuitenkin yllättää jostain suunnasta minusta ihan täysin. Lääkehoitoa piti pahentuneen jakson takia vähän muuttaa, mutta mieltä helpottaa tieto siitä, että aina pahenemisen jälkeen kuitenkin jossain kohtaa seuraa taas lievempi ja tasaisempi ajanjakso.
Loman jälkeen taas jaksaa arkeakin eri tavalla. Opiskeluhommatkin alkavat pikkuhiljaa vähentyä ennen kesän uusia opintojaksoja. Alkuvuosi oli opintojen suhteen todella kiireinen ja nyt päiviin ehtii sisällyttämään paljon enemmän muutakin kuin vain opintoja. Mielelläni palaisin jo harrastustenkin pariin, mutta ne ovat edessä valitettavasti vasta joskus hamassa tulevaisuudessa.
Olen alkanut miettimään mitä uutta voisin kokeilla ihan täällä kotona, neljän seinän sisällä. Jotenkin tuntuu, että kaiken tämän keskellä tarvitsisi jotain, joka veisi ajatukset hetkeksi pois – niin sairastelusta, mutta myös opinnoista. Tekisi mieli keksiä joku asia, joka veisi oikein mukanaan niin, että kadottaisi kuuluisan ajantajun. Tykkäsin ennen käydä paljon uimassa, mutta iho-oireiden (ja vallitsevan tilanteen) takia sekin on jäänyt nyt pois. Olen miettinyt, että voisin kokeilla maalaamista tai jonkun käsityöprojektin aloittamista, mutta vielä en ole keksinyt mitään niin hyvää, että se olisi kirjaimellisesti vienyt mukanaan.
Meillä täällä alkaa onneksi kevät olla jo tosi pitkällä ja lähestulkoon kaikki lumi on sulanut. Kohta pääsee siis ainakin kävelemään taas metsiin ja reiteille, jotka ovat talven olleet latuina.
Tuntuu, että välillä tämä elämä urtikarian kanssa on pelkkää lottoamista. Joskus sellaiset asiat pahenevat sitä, joidenka pitäisi normaalisti rauhoittaa – ja välillä taas ihan päinvastoin; jos luulen jonkun asian sitä varmasti pahentavan, niin sitten se onkin lievänä tai poissa. Opettelua on siis edelleen, vaikka matkaa jo takana onkin.
Yritetään jaksaa!
Postaus on toteutettu Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 23.4.2021
Curated Tags