It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Lääkkeenä liike

Terkut tietokoneen äärestä. Viime aikoina kroppa on käynyt ylikierroksella monenkin tekijän summana. Syksyllä jatkuneissa opinnoissa alkaa tentit pukata päälle ja niiden lisäksi on omat työtehtävät ja vapaa-ajallakin pitäisi jaksaa touhuta mukavia asioita. Päivisin saatan istua useammankin tunnin tietokoneen äärellä ja sen huomaa kyllä. Mutta, niinhän sitä sanotaan, että liike on lääke ja tuota olen koittanut hokea itselleni tämän syksyn aikana useampaankin kertaan.

Meiju pöydän ääressä

Ilmoittauduin ohjatulle venyttelytunnille, sillä ajattelin että koneen ääressä päivästä toiseen istuva kroppani tarvitsisi tavallisen kävelylenkin lisäksi jotain muutakin. Selailin paljon paikallisten toimijoiden kurssitarjontaa ja onnekseni löysin vielä muutamia kursseja, jotka olivat alkamassa tähän aikaan vuodesta. Yllätyin siitä, kuinka paljon ohjattua liikuntaa saa nykyaikana myös etäyhteyksien avulla livenä ohjattuna. Toki netistä taitaa löytyä paljonkin ohjattuja tunteja videolla, mutta jotenkin itse pidän liveohjatuista tunneista enemmän. Kuulun nimittäin niihin, jotka eivät oikein tykkää ja osaa jumpata itsenäisesti, vaikka hyvää se sekin tekisi!

Vallitsevan maailmantilanteen takia monet harrastukseni ovat olleet jo pidempään tauolla ja olen jo pidempään miettinyt, että olisi kiva, kun olisi taas joku harrastus. Yllätin hieman itseänikin nyt kun uskaltauduin ilmoittautumaan tuonne venyttelytunnille. Uskon, että se tekee hyvää myös mielelle ja otankin sen enemmän sellaisena kehonhuoltotuntina, jonka aikana on mahdollista laskea vähän kierroksia ja palautua. Toivon, että tuo ohjattu, kerran viikossa tapahtuva liikuntatunti jäisi osaksi arkeani pidemmäksikin aikaa. Jospa rentouttava musiikki ja hitaat venyttelyt saisivat vähän vauhtia tähänkin jumissa olevaan kroppaan.

Harrastin nuorempana useamman vuoden tanssia ja opiskelinkin sitä itse asiassa lukioaikaan. Aina välillä vieläkin mietin, pitäisikö palata tanssin pariin, mutta jotenkin minusta tuntuu, että olen kasvanut siitä yli. Se oli vuosia minulle yksi elämäni tärkeimmistä asioista ja se antoi nuorempana minulle äärettömän paljon, mutta myöhemmin sen tärkeys on pikkuhiljaa hiipunut. 

Tuntuu hyvälle löytää joku harrastus, joka vie mukanaan. Ja nimenomaan vielä sellainen harrastus, johon on mukava mennä, eikä se tunnu sille, että on mentävä, koska jotain pitää harrastaa. Muistan miten parhaimmillaan mukava harrastus tuo iloa, piristää ja antaa voimaa. Tuota kaikkea odotan tulevalta uudelta harrastukseltani. Itse asiassa olen jo laittanut kaikki tulevat venyttelytunnit kalenteriin, etten varmasti vahingossakaan unohda niitä.

Yksi syy miksi valitsin juuri tämän harrastuksen, on se, että viime kerralla kertomani ongelmat käsien ja kämmenien kanssa ovat edelleen osa lähes jokapäiväistä arkea. Katselin myös erilaisia askartelu- ja käsityökursseja, joita varsinkin näin joulun alla on monessa paikassa tarjolla runsaasti, sillä olen aina pitänyt myös käsillä tekemisestä ja useana vuonna aiemmin olen tehnyt monelle itse joululahjatkin. Päädyin silti lopulta siihen, että haluan nyt nimenomaan sellaisen harrastuksen, jota voin tehdä ilman, että urtikaria rajoittaa sitä. 

Siksi toivon, että olen tehnyt oikean valinnan tämän harrastukseni suhteen. Välillä tuntuu surulliselle miettiä, mitä kaikkea urtikaria ”pilaa”. Vaikka kerron nykyään melkein kaikille, että olen jotakuinkin sinut urtikarian kanssa, kyllä se vain edelleen harmittaa, kun ei pysty tekemään kaikkea samaa mitä pystyi tekemään ennen urtikarian puhkeamista.  Onneksi vaihtoehtoja harrastaa on valtavasti.
 

Postaus on toteutettu Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 6.10.2021

Curated Tags