Hyvinvoinnin merkitys
Viime viikkoina kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitys on korostunut. Kevät oli monelta osin rankka ja raskas ja vaihtelevasti oireileva urtikaria ei kummoisesti oloa ainakaan kohentanut. Sitä luulisi, että aika tekisi tämänkin asian kanssa tehtävänsä, mutta ei se ainakaan minun kohdallani vielä ole niin tehnyt. Edelleen jokainen pahenimisvaihe tuntuu yhtä ikävältä kuin aina ennenkin.
Viime vuonna loppukesä meni piilotellessa urtikariaa ja punaisena leiskuvaa ihoa. Tänä kesänä aion antaa ihonikin tuntea kesän. Tietyllä tavalla minusta on kuitenkin tullut tosi varovainen auringon suhteen, nykyään panosten entistä enemmän siihen, että suojaan ihoa, enkä istu paahtavassa auringonpaisteessa aamusta iltaan. On jopa vähän surullista ajatella, että edellisenä kesänä hautauduin pitkähihaisiin vaatteisiin, jotta paukamat eivät olisivat näkyneet muille. Silloin minulla ei ollut vielä tarpeeksi itseluottamusta ja uskallusta, enkä siten halunnut, että kukaan oikein tietäisi urtikariastani. Niin iso juttu se oli vielä alussa minulle itsellenikin. Rohkeus on vaatinut hyväksyntää tosiasioita kohtaan.
Toivon, että kesä toisi minulle mukanaan rentoa olemista ja stressitasojen laskua. Kesäopintoni ovat jo jatkuneet, mutta kaikki valitsemani kurssit ovat niin mieluisia, etten usko niiden tuovan minulle lisästressiä tällä kertaa. En oikein edes osaa sanoa, kuinka urtikaria reagoi stressiini – välillä tuntuu, että se reagoi voimakkaasti ja välillä taas tuntuu, ettei se reagoi juuri lainkaan. Tai sitten vain olen vihdoinkin aidosti oppinut rentoutumaan, eikä stressilevelit pääse enää niin korkeaksi. Pitkän matkan olen kuitenkin kulkenut viime kesästä, ja osaltaan se matka jatkuu edelleen. Välillä huomaan arjen ja urtikarian toimivan hyvin yhteen ja välillä taas huomaan, että nyt on jarrutettava ja otettava uusiksi haluttu suunta.
Millä keinoilla olen pyrkinyt löytämään ja saavuttamaan tasapainon arkeeni?
• Riittävä uni. Pyrin nukkumaan kahdeksan tuntia yössä. Välillä se ei onnistu, mutta niinä hetkinä, kun se onnistuu, huomaan olevani paljon pirteämpi.
• Monipuolinen, minulle sopiva ravinto. Olen huomannut hyvin mausteisten ruokien hetkellisestä pahentavan omiani oireitani, joten nykyään koitan vältellä tulista ruokaa, vaikka ennen se onkin ollut yksi lemppareistani.
• Liikunta. En liiku katsoen sekuntikelloa, vaan kuunnellen omaa oloa. Joinain päivinä se tarkoittaa rauhallista metsäkävelyä, joinain päivinä sporttisempaa asfalttilenkkiä – ja onpa siellä joukossa päiviäkin, jolloin vain olen.
• Lepo. En laske lepoa pelkäksi loikoiluksi, vaan enemmänkin asioiksi, jotka ”nollaavat” päätä ja tuovat energiaa ja iloa, vastapainoa velvollisuuksille. Siksipä lepoa on minulle osittain myös mielekkäät tekemiset: lukeminen, kirjoittaminen ja leipominen. Varsinkin leipominen, sillä rakastan leipomista.
Olen huomannut kohdallani, että mielekkään tekemisen keksiminen korostuu varsinkin niinä aikoina, kun urtikaria on pahempana. Yritän siltikin siitä huolimatta pitää elämää tasapainossa parhaalla mahdollisella tavalla arkenakin. Toivon ihan todella paljon, että kesän ajan iho saisi olla rauhassa ja urtikarian oireet olisivat lieviä. Toisaalta tiedän, että minun toivomisillani ei ole hirveästi painoarvoa tämän kaverin kanssa elellessä. Se kun yleensä tulee kutsumatta ja juuri huonolla hetkellä.
Nyt urtikaria on onneksi jälleen ollut helpompana. Välillä tuntuu, että näitä helpompia kausia oikein odottaa, kaipaa ja toivoo, että myös niitä on. Muutamia yksittäisiä paukamia on ollut siellä täällä, mutta lehahduksia ja isoja paukamarykelmiä ei ole hetkeen ollut. Olen saanut taas hieman vähentää päivittäistä antihistamiiniannosta ja se on aina itselleni merkki paremmasta ajasta. Katsotaanpa mikä tilanne on seuraavalla kerralla.
Hyvinvoivaa kesää!
Postaus on toteutettu Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 30.06.2021
Curated Tags