It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Voihan flunssa

Otsikko kertoo aivan kaiken oleellisen tästä hetkestä. Tai oikeastaan tästä viikosta ja edellisistä. Melkoinen flunssa kaatoi minut vaakatasoon ja keväästä nauttiminen on tapahtunut viime viikkoina vain olohuoneen ikkunoiden läpi. Se ei sinällään kyllä ole kovin paljon haitannut, sillä ainakin täällä aurinkoinen kevätilma on viime päivinä ollut kaikkea muuta kuin aurinkoinen: jo sulamaan ehtinyt terassi on saanut uuden lumipeitteen, eikä takapihalla lumensa menettänyt nurmikkoalue ole enää nurmikkoa nähnytkään. 

Flunssa itsessään on ollut jo melkoinen, mutta en ole ihan varma, kumpiko minua tällä hetkellä rasittaa enemmän. Nimittäin itse flunssa, vai sen kylkiäisenä ilmaantunut pahentunut urtikaria.

Jo ensimmäisen flunssapäivän iltana huomasin peilistä samat tutut merkit. Otsalla ja leualla oli ensimmäiset punertavat, tarkkarajaiset paukamat. Tuolloin niitä taisi olla vielä alle kymmenen, ehkä viisi tai vähän enemmän. Aamuun mennessä tilanne oli muuttunut ja kasvojen lisäksi paukamia alkoikin löytyä ympäri vartaloa. Suurimmaksi osaksi paukamia oli tuttuun tapaan sormissa, kämmenselässä ja kämmenissä, mutta tällä kertaa niitä oli myös käsivarsissa ja jaloissa.

Säikähdin totta kai taas aluksi, että mistä nyt tällainen pahenemisvaihe taas onkin voinut tulla. Juuri kun olin kertonut, miten hyvin oireet ovat pysyneet hallinnassa, ja olo sen vuoksi on ollut melko hyvä. Tämä tämän kertainen oli kieltämättä itselleni sellainen ”isku vasten kasvoja”. Jotenkin yhtäkkiä kaikki pettymys purkautui ja tuli taas se olo, että eikö tästä ihan oikeasti pääse koskaan eroon.

Onneksi minulla on valmiina ohjeistus lääkityksen suhteen muuttuvissa tilanteissa ja pystyinkin heti reagoimaan ja lisäämään annostusta. Tällä hetkellä tilanne urtikarian suhteen on rauhoittunut, mutta selvästi pahempaa vaihetta kesti useamman päivän ajan. Kaikki oireet eivät siis ole vielä kokonaan kadonneet, mutta suunta on viimeisten muutamien päivien aikana ollut taas parempaan.

Voihan flunssa x500

Rehellisesti sanottuna olin jo ehtinyt unohtaa, mille se tuntuu, kun aamulla saa jännittää mille kasvot näyttävät. Urtikarian puhkeamisen alkutaipaleella useinkin jännitin tätä asiaa, sillä silloin paukamia oli usein ja paljon. Nyt olen saanut olla jo pidempään niin, että vaikka paukamia ja lehahduksia on ollut, ovat ne yleensä olleet muualla kuin kasvoissa.

Päivät on siis lähinnä menneet katsellessa sarjoja tai kuunnellessa äänikirjoja niinä hetkinä, kun johonkin on jaksanut keskittyä. Välillä on tuntunut, että uni melkein maistuisi kellon ympäri ja sellaisina päivinä olen nukkunut ja levännyt.

Kyllähän tämä taas oli sellainen muistutus, että urtikarian ennustaminen on ainakin minun kohdallani ihan mahdotonta. Vaikka joskus olen luullut tuntevani itseni ja sen, miten urtikaria kohdallani käyttäytyy, tuli tämä pahenemisvaihe minulle ihan puun takaa ja täysin yllätyksenä.

Tavallaan tiesin, että flunssa voi pahentaa oireita, sillä edelleen oireideni alkuperäiseksi laukaisijaksikin on mietitty tuolloin pari vuotta sitten kesällä ollutta flunssaa. Jotenkaan en vain osannut arvata, että se pahenemisvaihe tapahtuu näin nopeasti ja jotenkin näinkin voimakkaasti.

Muutenkin on ikävä olo tukkoisena ja kuumeisena, mutta siihen kun lisää vielä tämän hirveän kutinan iholla, ei tiedä haluaisiko mieluummin kuumaan vai kylmään suihkuun.

Odotan kovasti flunssan hellittämistä ja takaisin lenkkeilyn pariin pääsemistä. Jospa siinä vaiheessa lumetkin olisivat taas sulaneet ja kadut alkaisivat odottaa jo tulevaa kesää. Onneksi mieltä piristää tällä hetkellä värikkäät kukat ja kuuma tee!

Aurinkoisia kevätpäiviä ja tsemppiä urtikarian kanssa!

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 20.4.2022

Curated Tags