Kesäkuu
Kyllä sitä taas osaakin nauttia kesästä pitkän talven jälkeen. Uimaan en ole vielä tarjennut mennä, mutta on ihan kiva, kun koiran kanssa lenkille lähtiessä ei tarvitse enää pukea päälle kamalaa kasaa ulkovaatteitta. Täällä oli vielä toukokuun alkupuolella paikoitellen lunta, joten viime viikkojen aikana kesä on ottanut ison harppauksen, sillä nyt jo oikeasti vihdoinkin näyttää kesälle.
Vaikka kesässä on niin paljon hyviä puolia, tuo se jälleen omat haasteensa minun ja urtikarian välille. Kuten olen aiemmin kertonut, tärinä aiheuttaa minulle jostain syystä pahenevia oireita kämmeniin. Vielä viime kesänä hoidin takapihan ruohonleikkuun esimerkiksi hanskat kädessä ja täytyy kyllä sanoa, että kesäkuumalla se ei ollut mitään kivointa puuhaa. Se oli silti välttämätöntä, jotta sain edes vähän pehmitettyä ruohonleikkurista aiheutunutta tärinää. Toinen vaihtoehto toki voisi olla uusi ruohonleikkuri, mutta koska meillä ei niin kamalasti tuota leikattavaa ruohopinta-alaa ole, niin koitetaan tällä mennä vielä ainakin tämä kesä. Joskin se tarkoittaa meidän kohdallamme sitä, että itse en ainakaan toistaiseksi ruohonleikkaamiseen osallistu. Käsien kutina oli ainakin viime kesänä niin valtaisa, että haluan koittaa välttää sellaisia asioita, jotka oireita pahentavat.
Tärinään reagointia minun kohdallani ei ole vielä urtikarian kannalta tutkittu, enkä edes rehellisesti sanottuna tiedä tutkitaanko sitä mitenkään. Ymmärtääkseni se on muutenkin melko harvinainen, mutta koska olen huomannut, että tässä tapauksessa kutina yltyy kämmenissä valtavaksi, en tieten tahtoen halua sitä itselleni aiheuttaa. Kyllä tämä muukin kutina jo pitää huolen siitä, että kutinaa kyllä iholla piisaa ilman ylimääräisiäkin lisäkutinoita. Kesän tulon myötä nimittäin ainakin täällä myös itikat ovat aktivoituneet ja jos ei urtikaria polttele ja kutittele iholla, niin itikanpistot kyllä pitävät viimeistään huolen siitä, että iholla on tuntemuksia.
Tutkimukset urtikariaan liittyen ovat osittain kohdallani vieläkin kesken. Erilaisten allergiatestien lisäksi tähän mennessä minulta on tutkittu piirtopaukamointia. Testi tehtiin ”piirtämällä” selkään kuvio, jonka jälkeen seurattiin, reagoiko ihoni tuohon piirtoon. Piirto ei aiheuttanut reagointia, joten se voitiin poissulkea. Toisaalta itse vähän sitä uumoilinkin, sillä en ole huomannut, että ihon raapinen tai kolhaisu aiheuttaisi minun kohdallani urtikarian oireilua.
Lehahdukset ja paukamat saattavat näkyä ja näkyvätkin iholla, mutta se on osa minua, osa urtikariaa. Urtikariaan liittyvien tutkimusten edetessä olen huomannut oman oloni helpottuvan kerta toisensa jälkeen. Huomaan olevani tosi kova googlettelemaan kaikkea ja siksi minulle on ollut todella tärkeää saada oikeaa tietoa omasta tilanteestasi. Joku lääkäri on minulle sanonutkin, että jos jokin asia pyörii mielessä, niin mieluummin kysyn heiltä asiasta. Ei silti, koen saaneeni erilaisista keskusteluista ja artikkeleista todella hyvää vertaistukea tämän kaiken ymmärtämiseen ja kohtaamiseen. Niin kuin olen sanonut aiemminkin, sanon edelleen: se helpottaa edes vähän omaa oloa, kun tietää ettei ole omassa tilanteessaan yksin. Arjen keskellä lenkki- tai kahvitreffit ystävien kanssa ovat arvokkaita.
Vaikka vuodet menevät eteenpäin, vertaistuen tarve ei ole hävinnyt minnekään. Olen edelleen iloinen jokaisesta keskustelusta ja ajatuksen vaihdosta, jonka olen saanut tehdä urtikariaan liittyen. Joka kuukausi yritän hyväksyä urtikarian enemmän ja enemmän ja pikkuhiljaa siitä on alkanut tulla sellainen osa elämää, joka ei saa enää tolaltaan jokaisena pahenemisjaksona. Yritän pitää urtikariaa ominaisuutena, joka nyt vain sattui minulle puhkeamaan. Minä olen silti minä, vieläkin.
Nautitaan kesän lämmöstä ja aurinkoisista kesäpäivistä!
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 23.6.2022
Curated Tags