Olen Meiju, 29 vuotta. Sain kesällä 2020 diagnoosin urtikariasta ja nyt edessä on opettelu elämään uudessa tilanteessa. Olen aivan matkani alussa, joten tämä on väylä kertoa ja jakaa kokemuksiani.
Kirjoittelen tavallisesta arjesta ja siitä, miten urtikaria muuttaa ja vaikuttaa elämääni.
Haluan jakaa rehellisiä ajatuksiani ja levittää tietoutta tästä sairaudesta. Olisi mukavaa, jos kirjoituksistani joku saisi vertaistukea tai löytäisi uutta tietoa ja sitä kautta ymmärrystä urtikariaa kohtaan.
Takapakkia
Niinhän siinä sitten kävi, että ei olisi pitänyt hehkuttaa helpommasta ajasta urtikarian kanssa. Yhtäkkiä se taas paheni, kesken loman! Ja minä kun luulin, että nimenomaan loma olisi laskenut stressitasot ja rauhoittanut vilkasta kevättä.
Ihana kamala arki
Kuukaudet menevät kohisten eteenpäin ja elämä rullaa siinä vierellä omalla tasapainollaan – tai välillä tuntuu, että ennemminkin tasapainottomuudellaan.
Aaltoileva vuoden alku
Kevät on antanut kyllä taas parastaan. Nautin niin paljon pitenevistä päivistä ja auringosta. Olemme keräilleet jo hyvä tovi sitten pois kaikki kausivalot ulkoa, sillä syksyllä haluan laittaa ne ajoissa, mutta keväällä tekee mieli purkaa ne äkkiä pois odottamaan seuraavan syksyn pimeyttä. Oma olokin tuntuu pirteämmältä lisääntyneen valon myötä ja täälläpäin melkein pärjää jo pian tennareilla.
Kevättä kohti
Kevät alkaa olla jo pitkällä ja odotan ihan hirmuisesti kesää! Kesän lopulla onkin minun ja urtikarian vuosipäivä. Urtikarian kanssa olen vihdoinkin siinä tilanteessa, että siihen on löytynyt sopiva hoitotasopaino – ainakin toistaiseksi.
Kuinka kaikki alkoi?
Helmikuun alussa tuli täyteen puoli vuotta virallisesta urtikaria diagnoosistani. Ajattelin palata ajassa taakse päin tuohon aikaan ennen kuin oireet puhkesivat.
Touhukas alkuvuosi
Minulla on tällä hetkellä urtikarian kanssa meneillään parempi jakso ja se näkyy heti omassa fiiliksessä. Pitkästä aikaa olen saanut taas nukuttua öisin ja se tarkoittaa totta kai sitä, että päivisin on enemmän energiaa...
Kun akuutti vaihtui krooniseksi
Kun viime kesänä ensimmäiset iho-oireeni ilmestyivät, useampikin lääkäri epäili alkuun urtikariani olevan akuutti, flunssan jälkimainingeista syntynyt reaktio, joka häviää muutamassa viikossa...
Vuosi pakettiin
Uuden vuoden vaihtuminen on minulle aina jotenkin merkityksellistä, vaikka nykyään en enää mitään pitkiä listoja uuden vuoden lupauksista aio tehdäkään. Edelliset vuodet ovat näyttäneet, että...
Joulufiiliksissä
Syksy on ollut todella kiireinen ja stressitasot varmasti hälyttävät jo tähän aikaan vuodesta punaista. Onneksi pian on joulu ja pääsee rauhoittumaan joulun viettoon...
Elämää uudessa normaalissa
Urtikariaan sairastumisesta on pian neljä kuukautta. Nyt huomaan olevani jo paljon rauhallisempi ja suhtaudun myönteisemmin aaltoilevaan oirekuvaan. Alussa kävin valehtelematta useita kertoja lääkärissä, sillä aina kun oireilu paheni merkittävästi, löysin välittömästi itseni vastaanottoaulasta odottamassa lääkäriin pääsyä. Mietin paljon, tuleeko elämästä enää koskaan kivaa ja tulenko olemaan koskaan onnellinen...
Kesä vaihtui syksyksi - käteen jäi urtikaria
Heippa! Täältä ruudun toiselta puolelta löytyy Meiju. Elämänkokemusta olen ehtinyt hamstraamaan melkein kolmenkymmenen vuoden ajan, yksi iso rajapyykki siis on pian edessä. Arkena minut pitävät kiireisenä opiskelut ja työt, vapaa-ajalla elämää ilostuttaa muutaman vuoden ikäinen shetlanninlammaskoira...