It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Seitsemän vuotta eikä suotta

Olen kirjoittanut tätä blogia pian 7 vuoden ajan. Tekstejä on kertynyt reilut 230. Aloittaessani en arvellut, että koskaan kirjoittaisin tätä näin pitkään tai että psorista olisi mitään kerrottavaa näin pitkäksi aikaa. Ajan kuluessa olen huomannut, että psori osaa yllättää ja lopulta se ei koskaan jätä sanattomaksi. 

Jenna puutarhassa

Koko tämän matkan ajan olen ajatellut, että avoimuus psorista on hyvä asia. Koen, että pystyn sanoittamaan jotain sellaista, mikä on monelle haastavaa pukea sanoiksi. Jotain sellaista, jota ei ymmärrä, jos sitä ei ole itse kokenut. 

Kirjoittaminen on minulle paras tapa purkaa ja käsitellä tuntemuksia oman psorini kanssa. Psori on välillä aika kurja elämänkumppani. Se haastaa voimia, hetkittäin katkeroittaa, koettelee jaksamista, turhauttaa, ärsyttää, herättää ihmisissä tarpeen kommentoida silloin kun mieluiten piiloutuisin. Toki sen kanssa on hetkensäkin, ei se aina ole iholla, ei se aina näy muille ja joskus se vain onnistuu ärsyttämään vähemmän. 

Parasta kirjoittamisessa on kuitenkin se, että enää ei ole tarvinnut raapustella ajatelmia pöytälaatikkoon. Joku muu lukee tekstin ja saa siitä jotain. Kuulen usein kiitoksia teksteistäni. Monelle tieto siitä, ettei sairasta yksin on maailman tärkeintä. Siitä nousee pala kurkkuun. Kirjoittamalla omasta turhautumisesta, omista haasteista pitkäaikaisen sairauden kanssa, omista havainnoista ja tuntemuksista voi tehdä jotain mikä on toiselle hurjan tärkeää. 

Ihan ensimmäisessä tekstissäni yritin muotoilla sanoiksi tavoitettani pitkäaikaisen sairauden kanssa: ”Pysyä iloisena tyttönä, jonka silmissä tuikkii nauru, kyynelten keskeltäkin.” Tytön tilalla on nyt nainen ja kyyneleitä näkyy entistä harvemmin. Psorini on paremmassa tasapainossa kuin aloittaessani tämän kirjoittamisen ja minusta tuntuu, että tällä on ollut siihen oma osansa. Kirjoittaminen on ollut minulle hyvä stressinpurkuväylä ja mitä vähemmän stressiä, sitä vähemmän psoriakin. 

Jos sinä olet näiden vuosien aikana eksynyt lukemaan tekstejäni kerran tai toisenkin, haluan kiittää siitä, että olet lukenut ajatuksiani. Jos olet joskus kertonut minulle mitä pidit lukemastasi, erityisen suuri kiitos siitä. Ilman lukijoita ei ole blogeja. 

Aina välillä listaan itselleni hyviä asioita, joita sairastaminen on tuonut elämääni. En ajatellakseni, että sairaudessa itsessään olisi mitään hehkuttamisen arvoista, vaan yrittääkseni ajatella positiivisesti. Psorista voisin listata tällaisia asioita:

  • Olen saanut vertaisilta tukea ja ymmärrystä sen suhteen mitä käyn läpi.
  • Olen oppinut elämään hitaampaa elämää ja huomaamaan pienten asioiden kauneuden. 
  • Olen oppinut luopumaan suorittamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta.
  • Olen voinut auttaa muita omalla tarinallani. 

Kiitos, että olet ollut osa tarinaani. 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 31.8.2021

Curated Tags