Olin jo aiemmin valmistautunut kuulolaitteen hankintaan. Saatuani ensimmäisen diagnoosin aikoinaan kuulonalenemasta, päätin että jos kuulolaitetta joskus päädynkin käyttämään, en aio sitä piilotella. Päinvastoin, jos löytyisi joku oikein veikeän värinen tai sellainen missä olisi bling blingiä, se olisi ihan parasta. Oireiden pahentuessa kävin uudelleen mielessäni läpi tätä henkistä valmistautumista.
Parin viikon hoitojakson jälkeen, kuulo kuitenkin palautui lähtötilanteeseen. Ei edelleenkään normaali kuulo, mutta sellainen, jonka kanssa pärjää ilman apuvälineitä.
Uskomatonta, miten paljon yhteen pieneen korvakäytävään voi mahtua psorikarstaa! Ja miten se voi suorastaan tehdä ihmisestä kuuron. Yleensä karstaa tulee vain korvan suulle, eikä sitä kuulemma ainakaan tämä lääkäri ollut koskaan ennen välikorvassa asti nähnyt. Ei todellakaan ole mitään paikkaa, minne psori ei voisi mennä.
Parempi kuitenkin tällä kertaa näin. Olin kyllä jo aikalailla alkanut tottua ajatukseen siitä timantein säihkyvästä kuulolaitteesta. Muutenkin toivoisin, että apuvälineitä tuunattaisiin enemmän. Korostettaisiin piilottelun sijaan. Että rannetukeakin saisi vaikka pinkkinä tai kirjailtuna. Pitäisiköhän vaihtaa alaa ja alkaa suunnitella apuvälineitä uuteen kuosiin?
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
