It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Mistä löytää sopiva lääkäri

Minulta kysyttiin hiljattain vinkkejä sopivan lääkärin löytämiseksi. Mietin heti, että tästä ei taideta juurikaan puhua, tai ainakaan omiin silmiini aihe ei ole osunut, vaikkakin se on yksi mutkikkaimmista asioista psorin kanssa elämää jaettaessa. Ainakin omalla kohdallani se on ollut taival, joka olisi saanut helpomminkin mennä. 

Iho-oireiden puhjettua vanhempani tiesivät, mistä todennäköisesti on kyse, sillä toisella vanhemmistanikin on psoriasis. He veivät minut siksi suoraan yksityiselle ihotautilääkärille. Psoridiagnoosi tuli heti ensimmäisellä käynnillä. Koepalaa ei tarvittu, tapaus oli selvä ja perinnöllisyystekijä löytyi ja myös usein laukaisijana toimiva stressi toteutui myös minun kohdallani.

Hoitopolkuni ihopsorin kanssa ei ollut kovinkaan vaikea. Minulla ei ole ollut yhtä tiettyä hoitavaa tahoa, vaan olen käynyt rasva- ja liuosreseptit uusimassa milloin missäkin: omalääkärin tai työterveyden kautta. Työterveyden kautta olen myös päässyt ihotautilääkäreille. 

Olen saanut aina apua iho-oireisiin melko helposti. Se, mikä minua harmittaa on, että nivelpsorin oireiden puhetessa jäin yksin ja tipahdin jotenkin kaikkiin mahdollisiin rakoihin kenenkään ottamatta vastaan. 

Käytävä

Kerroin niveloireista muistaakseni jo teini-iässä ihotautilääkärille, mutta varmuudella ainakin 20-vuotiaasta asti aina vastaanotolla käydessäni. Kerroin oireista myös omalääkärille terveyskeskuksessa. Kivut sormien nivelissä, ranteissa ja polvissa kuitattiin ylipainon piikkiin ja niitä ei edes tutkittu lainkaan. 

En antanut periksi, vaan halusin löytää oireilleni syyn. Etsin itse tietoa Psoriasisliiton nettisivuilta ja olin aika pian vakuuttunut, että minulla on nivelpsoriasis. En kuitenkaan löytänyt lääkäriä, joka olisi sen enempää kuunnellut oireitani kuin tutkinut niitä. 

Olin ihopsorin vuoksi löytänyt Psoriasisliiton vertaistuen piiriin aikuisena. Kerroin kerran niveloireistani ja sain vertaisilta vinkin mennä reumalääkärille. Minulla ei ollut käynyt pienessä mielessäkään, että nivelpsorin diagnosoisi reumalääkäri. En tuolloin tiennyt sen olevan reumasairaus. 

Olin jo niin pitkään tuossa kohtaa kärvistellyt oireiden kanssa ja menettänyt uskoni lääkäreihin, että päätin pistää pennit jonoon ja mennä yksityiselle reumalääkärille. Ensimmäinen takertui pelkkiin oikean käden oireisiin, diagnosoi minulle tenniskyynärpään eikä ottanut kuuleviin korviinsa oireita polvissa ja selkärangassa. 

Lähdin tenniskyynärpäädiagnoosi kourassa turhautuneena kotiin ja sisuuntuneena varasin ajan toiselle yksityiselle reumalääkärille. Menin hänen vastaanotolleen henkeä täynnä, olin kirjoittanut kaikki oireeni ylös ja tuimana luettelin oireitani. Hän rauhoitteli minua, kertoi että kuulostaa selvältä nivelpsoritapaukselta ja sanoi, että kerro vain loppuun ja sitten tutkitaan vielä huolellisesti. Valtava helpotus valtasi minut. Sillä kertaa lähdin kotiin diagnoosin kanssa, joka ei ollutkaan tenniskyynärpää, vaan vaikea nivelpsoriasis. Sain myös vinkin hakeutua omalääkärin luo ja pyytää lähetettä reumapolille. Näin toiminkin ja sain lähetteen. 

Olen ennenkin kirjoittanut kokemuksistani reumapolilla. Se on ollut itselleni hyvä paikka seurata taudinkulkua, mutta en ole sieltä saanut yhtä hyvää hoitoa kuin tuolta diagnoosin antaneelta lääkäriltä. Aika ajoin palaankin tuon lääkärin luo. Onneksi työterveyteeni kuuluu myös erikoislääkäripalvelut. 

Olen ikuisesti kiitollinen sille vertaiselle, joka neuvoi minut oikean tahon luo oireideni kanssa. Sittemmin olen lukemattomia kertoja vinkannut luottolääkäristäni muille ja tiedän monen muun diagnoosittoman saaneen häneltä vihdoin oireilleen nimen ja oikean hoidon. Hyvä on laitettu kiertämään. 

Jos olisin nyt se sama 25-vuotias turhautunut, lääkäreihin uskonsa menettänyt nainen kuin mitä olin 10 vuotta sitten, hakeutuisin omalääkärin luo ja pyytäisin iho-oireiden kanssa lähetettä ihotautipolille ja niveloireiden kanssa lähetettä reumapolille. Mikäli en saisi julkiselta puolelta kaipaamaani apua, etsisin yksityiseltä puolelta reumalääkärin, joka mainitsee osaamislistassaan tuntevansa myös nivelpsorin. Yllättävän harva sen tuntee. Olen tämän omakohtaisesti huomannut, jos joudun akuuttien oireiden vuoksi hakeutumaan työterveyden kautta reumatologille ja luottolääkärilleni ei ole aikoja. Vain noin joka kolmas kerta saan asiantuntevaa hoitoa ja muulloin jopa hoitopolkuni kannalta haitallisia ohjeita. Lääkärit kumoavat toistensa lääkemääräyksiä ja kullakin on oma näkemyksensä siitä, miten minua pitäisi hoitaa. Siksi kannustan myös pitämään kiinni hoitosuhteesta hyvään lääkäriin, jos ja kun sellaisen löytää. 

Yksin ei tarvitse etsimään jäädä. Vertaisilta voi aina kysyä vinkkiä hyvistä ihotauti- ja reumalääkäreistä. Useimmat meistä ovat saman polun jo tallanneet ja voimme auttaa seuraavia pääsemään helpommalla. Ainoa miinuspuoli ahkerassa vinkkaamisessa on ollut se, että luottolääkärini seuraavat vapaat ajat menevät nykyään aina kuukauden päähän. Mutta jos yksikin toinen yli 20 vuotta diagnoosia odottanut saa vinkkini kautta avun, olen valmis odottamaan oman aikani kanssa hieman pidempään. 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 6.10.2021

Curated Tags