It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Kuin rapu kuivalla maalla

Luin joskus uutisen, että rapu ei pysty liikkumaan suuria etäisyyksiä kuivalla maalla. Sen voimat alkavat huveta ehkä jo 100-200 metrin jälkeen. Tämä jäi elävästi mieleeni, sillä muistan hörähtäneeni ääneen. Tunsin olevani kuin rapu mitä tulee liikkumiseen kuivalla maalla. Onneksi on kuitenkin olemassa vesiliikuntaa. Se sopii tietenkin kaikille, mutta myös meille, joiden liikkuminen on jostain syystä rajoittunut. 

Pidän vesiliikunnassa eniten siitä, että vedessä pystyn sellaisiin liikkeisiin, joista voin kuivalla maalla vain haaveilla. Vesijumpassa voin itse määritellä veden vastuksen. Liikuntamuotona se sopeutuu siis erityisen hyvin kulloisiinkin niveloireisiini. Vesi auttaa eri liikkeissä antaen tukea liikkeille. Koen, että kaikkien kremppojeni kanssa vedessä on turvallista liikkua. En pysty rikkomaan paikkojani vedessä jumpatessa, mutta saan silti tehokasta liikuntaa, joka kasvattaa lihaskuntoa. 

Siinä missä nivelet pitävät vedessä liikkumisesta, psori-iho ei siitä aina tykkää. Tällä hetkellä iho-oireeni ovat kuitenkin suunnilleen kuosissa ja ihoni ei ota nokkiinsa uimahallien vedestä. 

Olen niitä ihmisiä, joiden ei tule jumpattua yksin. Ohjatussa vesijumpassa on se hyvä puoli, että ohjaaja kertoo mitä tehdä seuraavaksi ja jumpan lopuksi tärkeä venyttely ei pääse unohtumaan. Useissa uimahalleissa on nykyään myös näytöllä pyöriviä vesijumppaohjeita, joiden tahdissa voi jumpata omaan tahtiin. 

Vesijumppa on hyvää vastapainoa istumatyölle. Huomaan, että helposti jumittuva niska-hartia-alue on jumpan jälkeen jumeista vapaa ja muukin kroppa saa kauttaaltaan liikettä osakseen. Suosin syvän veden jumppia, koska ne ovat minulle tehokkaampia. Tavalliset vesijumpatkin ovat oivia rentoutumiseen, mutta kaipaan enemmän tekemisen meininkiä. 

Tempoa tekemiseen tulee taustalla soivasta musiikista. Lempikappalettaan ei koskaan enää kuuntele samalla korvalla, kun on jumpannut sen tahtiin hiki päässä. 

Yksi lempilajini vedessä on hydrospinning. En voisi kuvitellakaan lähteväni spinning-tunnille polkemaan. Voin vain kuvitella mitä selkä ja polvet siitä sanoisivat. Voin kuitenkin hyvinkin polkea veden pinnan alla. Veden vastus on lempeä, mutta liike kuitenkin tehokas. Polkiessa tehdään myös käsille treeniä veden vastuksen avulla. 

Uimahalli

Parasta vesiliikunnassa on kuitenkin se fiilis, mikä tulee sen jälkeen. Olen raukea, rentoutunut, stressin aiheet ovat unohtuneet jonnekin, tunnen kropassa liikkuneeni ja uni maittaa hyvin vesitreenin jälkeen. 

Olen iloinen, että olen löytänyt vesiliikunnan. En tiedä olisiko minun tullut sitä koskaan kokeiltua ilman nivelpsorin rajoitteita. Tässä kohtaa en kuitenkaan tunne tinkiväni mistään, sillä saan vesiliikunnasta enemmän riemua irti kuin mistään muusta liikuntamuodosta aiemmin. 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 31.8.2021

Curated Tags