It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Itsemyötätunnon opettelua

Christine Miserandino kehitti lusikkateorian selittääkseen ystävälleen miltä sairaus tuntuu. Päivän alussa terveellä on rajaton määrä mahdollisuuksia, eli lusikoita, käytettävissään. Sairaalla lusikoita on vain rajallinen määrä, teorian esimerkissä 12. Sairaana olemme koko ajan tietoisia siitä montako lusikkaa meillä on kädessä. Yksinkertaisinkin askare maksaa yhden lusikan. Suihkussa käynti maksaa yhden lusikan, pukeutuminen toisen. Täytyy valita viisaasti mihin käyttää lusikkansa, sillä niitä ei saa mistään lisää. Jos lainaa huomisen lusikoista, seuraavana päivänä on vähemmän lusikoita käytössä.

Jenna_itsemyötä

Vertaus on hyvä. Se voi auttaa tervettä ymmärtämään elämää sairauden kanssa. Monesti se auttaa myös minua ymmärtämään paremmin itseäni. 

Kun sairaus ei juuri näy päällepäin, muut olettavat että jaksat tehdä asioita ja osallistua kaikkeen kuten terveet. Minun on vaikea puhua itselleni lempeästi, jos joudunkin perumaan sovitun menon. Kuitenkin toimisin paljon ymmärtäväisemmin, jos ystäväni joutuisi terveyssyistä tekemään samoin. Itsemyötätunto on välillä yhtä opettelua. 

On vaikeaa osata pysähtyä. Kuunnella kehoa silloin, kun se antaa signaaleja, ettei jaksa. On inhottavaa perua menoja. On inhottavaa jäädä kotiin, kun muilla on kivaa. On inhottavaa jättää tekemättä jotain tärkeää, jota haluaisi kovasti tehdä. 

Itsemyötätuntoa tarvitaan sen ymmärtämiseen, että se, mikä terveelle on helppoa, on minulle vaikeaa. Se vaatii minulta niin sanotusti monta lusikkaa. Mikään ei tule itsestäänselvänä tai helposti.

Psorin kanssa yksi vaikein asia sisäistää on ollut oireiden ennakoimattomuus. Taudinkuva on aaltoileva. Jaksaminen on kuin korttitalo, joka voi kaatua koska hyvänsä. En olekaan itse päätäntävallassa siitä, mitä jaksan ja mihin pystyn. Miten voin siis sopia menoja viikon päähän? Mitä vastaan kysymykseen "pääsethän huomenna jonnekin"? Suunnittelen ja kalenteroin mielelläni asioita. En pidä yllätyksistä ja äkillisistä menoista. Tarvitsen itsemyötätuntoa siihen, että en turhaan piiskaa itseäni, jos kaikki suunniteltu ei toteudukaan. 

Oireiden ennakoimattomuus ei ole ainoa hankala asia. Ei riitä edes ymmärtää kipua. Voimia kuluttaa myös jatkuvat lääkärissä tai sairaalassa käynnit, eri hoitomuotojen kokeilut, uuvuttava väsymys, kivun ja sairastamisen vaikutus mielialaan, hoitamiseen vaadittu rahanmeno jne.

Kun listaan näitä paperille, kuulen järjen äänen päässäni sanovan, että itsemyötätuntoa todellakin tarvitaan. Se ei aina ole helppoa ja siksi se vaatii opettelua. Ehkä joskus voisin käyttää yhden lusikan ihan vain siihen, että olen erityisen myötätuntoinen itselleni. Sillä tiedän sisimmässäni, että minä teen parhaani omissa olosuhteissani.

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 31.5.2021

Curated Tags