Pelkästä voinnista kyseleminen ei ole huomaavaista. Sairas ihminen puhuu mieluusti muustakin. Usein jopa mieluummin ihan mistä tahansa muusta. On toki hetkiä, kun kaipaan olkapäätä kuuntelemaan. On myös päiviä, kun oikein kovasti tsemppaan ajatellakseni muutakin kuin kipuja ja oireita, onnistun siinä ja sitten joku alkaa tentata minua voinnistani.
Omalla kohdallani kiteyttäisin niin, että voinnistakin saa kysyä, jos sen lisäksi kiinnostaa kuulla minusta muutakin. Jos minulta kysytään vain vointia ja sen kerrottuani keskustelu tyrehtyy siihen, keskustelu on ollut minulle yhtä antoisa kuin tuntemattoman kanssa säästä jutteleminen. Paitsi, että minä olen jakanut jotain hyvin henkilökohtaista itsestäni ja jäänyt sen jälkeen hölmönä ihmettelemään, että joko keskustelu päättyi siihen.
Kaikista ikävintä on se, jos joku tiedustelee vointia vain voidakseen kertoa siitä muillekin. Sitten kuulet mitä jännempiä tarinoita sairauksistasi, kun tieto tuppaa vääristymään matkalla. Minun sairaskertomukseni ei ole vapaata riistaa leviteltäväksi.
Jos siis ystäväsi on sairastunut, hänen kanssaan voi edelleen puhua kaikesta mistä ennenkin. Jos hän ottaa sairautensa puheeksi, ole läsnä ja kuuntele. Ethän kuitenkaan ajattele, että ainoa asia hänen elämässään on tuo sairaus. Me kroonisesti sairaat olemme kokonaisia ihmisiä sairauksistamme huolimatta.
Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 13.6.2022
