It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Jatkuvaa poikkeuselämää

Pandemian aikana kaikille on tulleet tutuiksi eristäytyminen neljän seinän sisälle ja mahdottomuus tehdä kaikkea mitä haluaisi. Siinä missä tämä on tietysti ollut rankkaa aikaa kaikille, on se myös tehnyt elämästä tasa-arvoisempaa meille kroonisesti sairaille. Monet meistä kun elävät jatkuvaa poikkeuselämää. Voisi sanoa, että tämä on ollut maistiainen siitä, millaista joidenkin elämä on vuodesta toiseen. 

Ilman pandemiaakin olen ollut usein oireideni vuoksi kodin vankina päivien tai viikkojen ajan. Olen jäänyt paljosta kivasta paitsi, kun en ole ollut riittävän terve tai riittävän voimissani osallistumaan. Helposti käy myös niin, että kun joku ei terveyssyistä pääse mukaan, ei häntä enää kutsuta toista tai neljättä kertaa. 

Monet kohtaamiset ovat vaihtuneet videopuheluiksi. Niihin pääsevät mukaan nekin, joille liikkuminen kodin ulkopuolelle olisi mahdotonta sillä hetkellä. Välttämättä he eivät jaa videokuvaansa, jos joutuvat makaamaan petin pohjalla, mutta ainakin he ovat osa samaa tapahtumaa ja kuulevat muiden ääntä. Videopuhelussa kaikki ovat samalla viivalla, niin sairaat kuin terveetkin. Kaikki ovat ihan yhtä lähellä, mutta kuitenkin etäällä toisistaan. Kaikki jäävät vaille halauksia. Hymyn ja lämmön äänestä voi kuitenkin nähdä etäyhteyden ylikin. 

Jenna_Home_600x

Ollaan puhuttu tästä poikkeusajasta jonkin verran myös vertaistukitapaamisissa. Moni on toivonut, että pandemia olisi silmät avaava kokemus läheisille ja tuttavapiirille. Ei me tietenkään toivota toisille pahaa, enemmänkin toivomme enemmän empatiaa. Ja valitettavasti se usein menee niin, että ihmiset ymmärtävät erilaisia tilanteita paremmin vasta sitten, kun he joutuvat itse niitä kohtaamaan. Meille sopeutuminen poikkeusaikaan on ollut ehkä jopa helpompaa, meille monelle kun elämä rajoitusten kanssa on jo turhankin tuttua. 

En tietenkään toivo, että kaikkien tarvitsisi nyt tästä hamaan tulevaisuuteen joutua elämään rajoitettua elämää vain ymmärtääkseen paremmin pitkäaikaissairaiden todellisuutta. Mutta toivon, että tästä kaikesta seuraisi se, että ymmärrettäisiin vähän paremmin miltä sellainen elämä tuntuu, jossa elämä tapahtuu neljän seinän sisällä. Tämä on ollut rankkaa meille kaikille ja jos pandemia joskus väistyy, sama hitaampi, tylsempi ja kotiin sidottu elämä odottaa edelleen toisia meistä. Sellainen käy herkästi myös mielen päälle, kuten nyt pandemian aikanakin on huomattu. 

Toivon, että tämä poikkeusaika, jota me elämme, auttaisi terveitä ymmärtämään edes pikkuisen paremmin millaista sellainen elämä on, jossa sosiaaliset kohtaamiset ovat lähinnä ihme eikä itsestäänselvyys. Tahdonvastainen kotiin eristäytyminen ei ole uusi ilmiö. Se on ollut aina totisinta totta pitkäaikaissairaille. 

Blogipostaus on tehty Novartiksen taloudellisella tuella.
Tarkistettu 21.2.2022

Curated Tags