It looks like you are using an older version of Internet Explorer which is not supported. We advise that you update your browser to the latest version of Microsoft Edge, or consider using other browsers such as Chrome, Firefox or Safari.

Toinen syksy urtikarian kanssa

Syksy tuntuu aina saapuvan aivan liian aikaisin. En oikein edes tiedä kuinka se on mahdollista, sillä aika kuluu kuitenkin koko ajan samaa tahtia. Vuosipäiväni urtikarian kanssa täyttyi loppukesästä ja uusi yhteinen vuotemme alkoi hieman kehnosti. Väkisin mietin, onko näissä syksyissä jotain erikoista, kun jo toistamiseen oireeni pahenevat juuri näin syksyn tullen, vaikka toisaalta tiedän, että ei tämä syksy ole sen kummoisempi kuin mikään aiempikaan vuodenaika.

Syksyinen metsä

Täällä urtikaria on siis oireillut pitkästä aikaa voimakkaammin, vaikka viime kerralla taisinkin kirjoitella toivovani, että sama, hieman parempi kausi jatkuisi. Kasvoilla on ollut enemmän niin pieniä kuin isompiakin punoittavia paukamia ja laikkuja ja muualla vartalolla yksittäisiä, tarkkarajaisia urtikariapaukamia. Sen lisäksi kämmenet ovat kutisseet muutamana päivänä niin paljon, että muistan taas, miksi viime syksynä ehdin raapia ne verestämään asti. Onneksi nykyään tiedän, että minun kohdallani urtikaria oireilee usein kämmenten kutinana, joten osaan sitä tarvittaessa hoitaa nopeasti.

Vaikka tiedän, kuinka urtikaria esiintyy, silti jokainen voimakkaasti paheneva kerta iskee vasten kasvoja. Minun kohdallani vielä kirjaimellisesti vasten kasvoja, koska minun kohdallani urtikaria esiintyy herkimmin kasvojen alueella. 

Pahentuneet oireet muuttavat helposti mielialaani, valitettavasti aina. Tuntuu turhauttavalta, kun takana on pidempi hyvä, vähäoireinen ajanjakso ja sitten taas yhdessä päivässä tilanne muuttuu. Tuntuu, että välillä tulee liiankin usein muistutuksia siitä, miten monimuotoinen sairaus tämä oikeasti onkaan ja ennen kaikkea, miten aaltoilevasti se vieläkin esiintyy.

Vuosipäivän jälkeinen aika on ollut aika vuoristorataa. Toivoin aina salaa, että kuuluisin niihin, joilla tämä sairaus hiipuisi vuoden aikana, mutta valitettavasti en ollut osa sitä joukkoa. Olen silti todella iloinen siitä, että pääsääntöisesti lääketasapaino on edelleen kunnossa ja nytkin pahenemisvaiheen iskiessä päälle, tiesin heti, miten pitää toimia ja mitä tehdä. Itse huomaan välittömästi omassa olossani sairauden pahenemisvaiheen, mutta toisaalta samalla myös sen, kun nopealla reagoinnilla sen saa jälleen edes jonkinlaiseen hallintaan.

Opinnot rullaavat onneksi eteenpäin ja on tuntunut mielenkiintoiselta aloitella uusia kursseja. Joskin välillä opintojen ja töiden ohella tuntuu, etteivät tunnit meinaa vuorokaudessa riittää. Onneksi tämä on vain väliaikaista ja toisaalta pidän tästä, joten ei hätää, en ole kuluttamassa itseäni loppuun. Sen nimittäin tämä sairaus on opettanut, että mieli on pyrittävä pitämään virkeänä ja toimintakyky hyvänä. 

Vaikka pidänkin kesästä aivan valtavasti, ei tämä syksykään mitenkään huono ole. Aion toteuttaa tänä syksynä jo viime syksynä hyväksi havaittuja keinoja, kuten rentoutumisharjoitusten tekemistä ja nyt ihan uutena kiinnostuksenkohteena äänikirjojen kuuntelua. Itseasiassa olen koukussa äänikirjoihin, sillä niitä on niin helppo kuunnella eri tilanteissa ja parhaimmillaan ne vievät mukanaan aivan täydellisesti. Se on siis juuri sellaista ”aivot narikkaan” hommaa, mitä välillä tarvitsenkin. Silti on todettava, että en ole mikään kaatosateiden suurin ystävä, joten kyllähän tässä jo kieltämättä ajatukset ovat jo pikkuhiljaa joulussa, (rakastan joulua, mutta siitä ei ehkä vielä enempää kuitenkaan tässä vaiheessa vuotta, nautitaan tämä syksy ensin alta pois).

Syksyn aikana aion liikkua paljon luonnossa koiramme kanssa, katsella elokuvia ja testailla jotain uusia ruokareseptejä. Haluan pyrkiä pitämään normaalista arjesta kiinni niin hyvin, kun vain mahdollista, riippumatta siitä, millainen ajanjakso kunakin hetkenä urtikarian kanssa on meneillään.

Kaunista syksyä!
 

Postaus on toteutettu Novartiksen taloudellisella tuella.

Tarkistettu 16.9.2021

Curated Tags